Tyttäreni on odottanut kun kuuta nousevaa että Posse alkaa. Ja nyt voin vihdoin ja viimein huokasta helpotuksesta, ainakin hetkeksi. Nyt se meinaa alkaa.. Ja loppuu kysely että koska,koska,koska. Äiti, joko se Possa alkaa?! Äiti, koska? Äiti, joko on perjantai? Joko se posse alkaa?

Tolta mun viikko on lähinnä kuulostanu. Eikä kai siinä mitään, onhan tää ihan viihdyttävä ohjelma. Mutta että niin viihdyttävä että meidän 3,5v tyttönenkin on hulluna tähän? Aika huvittavaa!

Mitäs tähän viikkoon? Ei yhtään mitään, aika samanlainen tää on ollu kun edellisetkin. Kaikki menee niin rutiinilla että välillä tuntuu että voisi tapahtua jotain erilaista, ees välillä. Tai no tapahtuhan tällä viikolla jotain erilaista, me käytiin Rasmuksen kanssa pyörähtää työmaallani. Lomani lyötiin lukkoon ja mietittiin paluuta töihin. Se tapahtuu kylläkin vasta ensi vuonna, onneksi. Mutta ihan tammikuun alussa on aika palata töihin. Kyllä mä sitä odotan aika paljon. Tottakai samalla ahdistaa ajatus siitä että vietän taas suurimman osan ajastani töissä mutta sit taas.. Tuleepahan päiviin muutakin ohjelmaa kun lapsien syöttäminen, ulkoiluttaminen yms.. Ja sitä mä odotan että pääsen aikuisten ihmisten kanssa tekemään jotain! Tai no, en tiiä onko meillä sen enempää aikuisia töissä mut anyway ;)

Eilen kävin crosstrainingissa ja ai että kun koko keho huutaa hoosiannaa. Tää tunne on mahtava! Tietää tehneensä jotain ja että se on mennyt ihan perillekin! Pitäisi ehkä yrittää venytellä mutta kun reidet on niin kosketusarat ettei niille painoa ees voi laskea joten katotaan nyt miten venytellään.. Ajattelin eka et ois voinu jumpata kotona tänään mut ehei. Ei mun kehosta ole siihen tänään, tänään täytyy pitää huilipäivä.

Välillä toivoisin että tolla meidän pojalla ei olisi niin kova kiire oppia kaikkea uutta. Tänään jouduin ruuvailee kahvat pois telkkaritasosta koska herra kun päättää nousta ylös, no se menee ihan hienosti. Mutta alas tuleminen on vähän niin ja näin, useasti kolahtaa naama tai joku kahvaan niin päätin että otetaan ne pois kokonaan. Poitsu on 7kk ja harjottelee jo kovasti eteenpäin liikkumista, eniten kiinnostaisi käveleminen ja mua pelottaa! Sais pysyä vielä lattiatasolla monta kuukautta mut eipä tuo pysy.. Menisikö pari kk niin meillä jo sujuvasti kävellään tuen kanssa? Toivottavasti kuitenkin tuen kanssa ettei ihan ilman tukia kävellä.. Huh! Pelottaa pelkkää ajatuskin.. Kiinnostaisi kovasti myös meidän ruoka ja syökin tosi monipuolisesti ja maistelee kaikkea mitä mekin syödään. Helpottais vaan vähän jos tulisi niitä hampaita enemmän suuhun! Kahdella hampaalla ei vielä kunnolla pureskella oikeen mitään..

Kiire on siis liikkumaan mutta hampaitten teko on vielä kesken. Ronjalla taas oli toiste päin, hirvee määrä hampaita suussa jo tässä vaiheessa mutta pysytteli kuitenkin lattiatasolla. Vasta 8kk iässä rupesi nousemaan seisomaan yms. Hän oli vähän varovaisempi lapsi, ei mielellään halunnut kokeilla mitään ennen kun oli varma että osaa. Rasmus taas kokeilee ja kattoo sit miten siinä menee. Jos Ronjalla oli paljon mustelmia ja kuhmuja niin Rasmus varmaan vielä peittyy niihin kokonaan ;)