Kaikki jotka tuntevat minut tietävät että olen kunnon herkkupylly. Nyt mä päätin että se saa luvan loppua! Se ainainen herkuttelu. Mutta kun mä niin tykkään kaikesta makeesta, suklaasta, irtonamuista, ihanista kakuista, kekseistä yms. Tai en mä oikeastaan vaan tykkää, mä olen perso niille! Eikä mua ennen oo oma herkuttelu häirinnyt oikeastaan millään tavalla, tai sitten en ole kiinnittänyt siihen tarpeeksi huomiota. Vaihtoehtona on myös etten ole jaksanut kiinnostua asiasta. Mulle tulee aina tietyn väliajoin näitä "terveys" boosteja. Kun pitäis olla muuttamassa kaikki heti ja saman tien.

20140627_181631.jpg

Oon vähän kärsimätön ja mua ärsyttää ettei mikään ikinä tapahdu nopeesti ja sormia napsauttamalla. Nytkin mä kovasti haluaisin muutaman hassun kilon veks mun kropasta mut nää on jotenkin tiukassa, ei onnistu ei sitten millään. Nää samat "muutamat" kilot on olleet kiinni tässä mun kropassa jo ainakin 3 vuotta, Ronjan syntymän jälkeen en ole saanut muokattua tätä enään siihen suuntaan mihin oon halunnut. Ja mua ärsyttää, ketuttaa ja kaikki mahdolliset kirosanat tähän perään. Mä en ymmärrä miten toiset ihmiset on huippu kunnossa vaikka ovat synnyttäneet lapsia ja toiset (niinku mä) käymme jatkuvaa taistelua kilojen kanssa.

Älkää ymmärtäkö väärin, mä olen tyytyväinen itseeni (aina välillä). Mutta tiedän että mä olisin paljon tyytyväisempi kun pääsisin tavoitepainooni. Olen tässä pähkäillyt että pitäiskö mun hankkia itselleni PT joka piiskaisi ja laatisi mulle selkeät ruokaohjelmat. Haluaisin PT:n, mutta tiedän että se tällä hetkellä ei ole mahdollista, ei nyt kun rahat jota saan tulee kelalta. Sitten ehkä kun tää mammaloma päättyy, sit voi ruveta miettimään asiaa kunnolla.

Mikäs siinä muuten on, että kun päättää jättää esim. karkit pois hetkeks niin joka puolella ja kaikkialla mainostetaan ja näytetään karkkia? Tai siis ihan sama mikä olisi kyseessä niin niihin mainoksiin tms törmää joka puolella.

Nyt mä olen tän viikon ollut herkkulakossa. Mä tarviin tämmöisä lakkoja välillä, mun pääkoppa tarvii niitä. Mä ehkä ymmärrän myös tällöin paremmin etten oikeasti aina tarvii sitä suklaapalaa tai keksiä kahvin kanssa. Eikä myöskään ole pakko iltaisin napostella salaa Ronjalta ;) Heh. Eikä mun oikeastaan ole tehnyt ees ihan hirveesti mieli mitään. Eilen rupesi tekee ihan hulluna mieli pehmistä, karkitkin näytti kaupassa hyvältä mut eheii, kaikki jäi kauppaan. Mummon luonakin käytiin eilen iltakahvilla niin minä kieltäydyin jäätelöstä! Tunsin itseni erittäin reippaaksi ja mummo ei oikein meinannut ymmärtää että miksen mä syö jäätelöä tai pullaa tai miksei pientä keksiä. Mikä noilla mummoilla muuten on? Miks niitten aina pitää tuputtaa niin kauheesti kaikkea kahvin kanssa? Miksei sitä kahvia voi juoda vaan kahvina? Ihan sama, minä juon ja join vaan kahvini ;)

Tänään oon viettänyt Rasmuksen kanssa kaksistaan päivää <3 Ronja lähti tätinsä ja serkkunsa kanssa mökille. Tekee ihan hyvää sille tytölle välillä päästä pois äidin helmoista. Syksyllä se pääsee kerhoon, se oli mulle ilouutinen! Se tarvitsee muuta toimintaa ja oman ikäistä seuraa. Äidin ja pikkuveikan kanssa kotona oleminen ei välttämättä ole se maailman paras vaihtoehto. No toisaalta, eipä tää enään kestä kun puolisen vuotta, sitten kai munkin on taas töihin palattava! Aaapuva. En osaa enään mitään, mua pelottaa ajatuskin töihin paluusta. (Joten emme mieti sitä ihan vielä!) Kävin rullaluistelee (jyväsjärven ympäri), jalat on rakkuloilla ja en ymmärrä mikä hinku mulla oli päästä sinne, mut olihan se kivaa ja ihanaa pitkästä aikaa. Kaipa nää jalatkin niihin rulliin taas tottuu, niin jospa ens viikolla vois ottaa uusiks!

Nyt loppuu tietokoneesta akku, taidan siirtyä peiton alle. Pikkumieskin vetää tossa söpösti jo sikeitä. Muuten, tää aurinko on aika petollinen, ei polttanut kun oltiin ulkona tms. Mut näköjään on vahvasti paistellut, mulla on rintakehä ihan punainen ja Rasmuksen toinen poski vähän punoittaa.. Huoh! Ronjalle laitoin tänään aurinkorasvaa mut en sit tajunnu itelleni tai pikkumiehelle laittaa! Sama pää kesät talvet, ei hyvä!