Siis miten raivostuttava kyseinen biisi voi olla? Mutta silti tykkään siitä! Viime viikonloppuna popitettiin sitä jonkin verran, koska arvatkaas mitä. Mamma pääsi pämppäämään!

Lähdin lauantaina mökille, tarkoitus oli noutaa Toni ja Ronja sieltä kotiin. Siinä sitten puuhommia tein, paljon! Aurinko paistoi ja sit tää yks apina (eli Toni) alkoikin puhua terasseista yms. Ja ai että kun alkoikin kuulostaa hyvältä, terassille ei kylläkään päästy. Aurinkokin kerkesi pilveen mennä kun siellä pohdiskelin että voinko jättää Rasmusta vaiko en. Päätettiin sit jättää lapset mummon ja papan hoiviin ja ihan hyvin niillä oli mennyt. Pikku mies oli nukkunu KOKO YÖN heräämättä, 21-06. Mikä toi juttu on? Ronja teki meinaa saman vauvana, nukkui aina muualla paremmin ku kotona/meidän kaa. Rasmus ei ole ikinä nukkunut kokonaista yötä vielä, aina syö vähintään kerran yössä. Niin nyt sit nukkui koko yön (mua saattoi vähän masentaa!). Onko muillakin käynyt näin? Että lapset nukkuu mummolassa tms hoidossa paremmin kun kotona? Ainakin mitä mä olen jutellut muitten mammojen kaa niin en ole ainoa joka tästä kärsii! ;)

No anyway, lapset nukkui siellä hyvin ja niillä oli kivaa. Tulivat kotiin sit sunnuntaina! Ja meillä oli myös isin kaa ihan kivaa, oli kivaa nähä ihmisiä ja kavereita pitkästä aikaa. Se että pääsi tuulettaa näitä puuroaivoja teki ihan hyvää! Oli myös kivaa päästä Tonin kanssa liikenteeseen, että päästiin jotain tekee ilman lapsia!

Vietettiin tääkin päivä mökillä, Toni ja Ronja jäivätkin sinne yöksi ja tultiin Rasmuksen kaa kotiin viettää laatuaikaa. Rasmus nukkuu ja mä herkuttelen ;) Mulla ollut niin järkyttävä vitutus ja jotenkin voimaton olo tässä pari päivää, tekisi vaan mieli itkeä mutta liekö sekään mitään auttaisi. Mikä mua vaivaa? Meidän kolmevuotiaan uhma. Siis mä en ymmärrä miten neidin kanssa kuuluu selvitä, tuntuu että se vaan pahenee päivä päivältä. Ihana uhmaikä. Miten kauan tää kestää? Ikuisuuden? Ainakin olen kuullut että aina tulee uutta uhmaa yms. Huhheijjaa. Luulin aina että meidän tyttö on helppo lapsi ja hän on ollutkin.. Nyt on asiat vaan ihan toisin. Varmaan osasyy kaikkeen on Rasmus. Se että Ronja on tajunnut että hän ei olekaan enään se ainoa eikä enään saa kaikkea periksi. Ei ole enään meidän vauva vaan iso tyttö, liikaa muutoksia, varsinkin kun Rasmus koko ajan kasvaa ja kehittyy. Mä en osaa tukea lastani enkä tiedä miten menetellä neidin kanssa aina. Välillä tuntuu (tai lähinnä nyt tuntunut) etten mä pysty tähän, en ole tarpeeksi hyvä äiti.

Huoh.