En ole tarkoituksella pitänyt hiljaisuutta, tää on vaan kaiken hulinan keskellä jäänyt kesätauolle tää blogi tai jotain.

Mitäs meille kuuluu? Me oltiin tossa reilu pari viikkoa lapsien kaa Turussa. Oli Tonikin siellä melkeen viikon, sit hän tuli junalla kotiin ja me jatkettiin lomailua. Tultiin viikko sit sunnuntaina takas kotiin ja onhan tässä ollut totuttelemista. Ensiksi Toni oli lomalla ja kotona sit äiti oli lomalla ja auttoi lasten kanssa. Sit tultiinkin kotiin ja mun pitikin taas selvitä kaikesta ite. Arvatkaas mitä, minähän myös selvisin koska olen supernainen! No eikai, ei se nyt niin hankalaa ollut, toisinaan on mut ei auta kun purra hampaita yhteen ja kestää kaiken. Koska itsepähän olemme tän valinneet, nää lapset jne.

Tänään kävin taas pitkästä aikaa salilla! Kävin mä viime viikollakin (kerran) jotenkin kehokin on lomalla. Ei jaksa eikä kiinnosta yhtään. Yritän herätellä kipinää eloon taas niin jospa mä tästä ryhdistäytyisin!

Ollaan tyttöni kanssa herkuteltu aivan liikaa koko kesä. Pitäis tarttua niskasta itseään taas kiinni ja lopettaa herkut kokonaan hetkeksi. Mut en mä vielä jaksa, kerkeehän sitä taas itseään piskaamaan vaikka syksyllä. Tässä kesässä ei meinaa mitään hirveitä iloja ole muutenkaan kun toi kelikin on tommonen! Joten jääköön herkut vielä hetkeksi ;) Musta myös tuntuu että mun pää hajoaa ellen saa suklaapalaa kun siltä tuntuu. Johtuuko se näistä pillereistä vai mistä?

Nyt nappaan ton mun minimiehen ja kömmin sänkyyn. Isi ja Ronja onkin taas yllttäen mökillä. Lähetään huomenna hakemaan niitä takasin kotiin!