Ei jotenkin mukamas ikinä ole aikaa istua alas kirjoittelemaan tapahtumia. Tai sit vaihtoehto on myöskin ettei yksinkertaisesti kiinnosta kirjoitella yhtään mitään. En tiedä, ehkä syy saattaa olla vähän molemmat vaihtoehdot?  Toisaalta, eipähän elämässäni hirveesti mitään tapahdu. Aika samanlaista tää on päivästä toiseen, välillä saatan toivoa että jotain yllättävää ja erilaista tapahtuisi! Viime viikolla tapahtu hurjan jänniä juttuja, mulla oli kaksi kertaa hammaslääkäri !!

Viime keskiviikkona tehtiin se resektioleikkaus ja tässähän tää on mennyt sitten siitä toipuessaan. Mä kuvittelin koko ajan että se olisi pahempi toimenpide kun mitä se loppu peleissä oli ja toipuminenkin on ollut yllättävän kevyttä. Mitä nyt puolet naamasta on ollut ihan turvoksissa ja täynnä mustelmaa, jopa silmäkin tummui osittain. Hirveen hehkeenä en siis ole ollut enkä hirvesti myöskään ole tuolla ihmisten ilmoilla liikkunut. Viikonloppu meni siis aika pitkälti kotona! Nyt on turvotus onneks laskenut kokonaan ja mustelmatkin alkaa jo häviämään. Jospa sitä siis uskaltaa vaikka salille mennä huomenna/ylihuomenna! :D Näytin meinaan siltä että olisin turpaani saanut joten en ole ees halunnut mennä mihkään tuijottelun kohteeksi.

Mulla onkin tässä ollut viime aikoina liikaa aikaa kaikkeen, joten on tullut taas vaihteeksi leivottua vaikka ja mitä.. sekä SYÖTYÄ kaikkea. Ihan järkyttävä herkkuhimokin on koko ajan, en käsitä mitä tapahtu taas kerran. Olin meinaan hyvin onnistuneesti herkkulakossa pitkän aikaa ja nyt taas tuntuu siltä etten mitään muuta tee ku mussutan hekkuja. HYI! Miten tästä taas saa otettua itseään niskasta kiinni ja eroon herkuista? Eikai se auta kun kokeilla taas pikkuhiljaa vähentämällä kaikkee.. Ärsyttävää! Mulla pitäisi selkeesti olla joku orjapiiskuri vahtimassa KAIKKEA mitä suuhuni pistän. Sillein saattaisin onnistua kaikeassa ;) Itsekuria multa ei näköjään löydy ihan hirveesti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bountykakkua kokeiltiin jonkin aikaa sitten, perso kun olen kookokselle ajattelin että rakastaisin tätä. Nooo, täytyypä todeta että ei käynyt näin. Jälleen kerran taisin odottaa kakulta liikoja ja jouduin vähän ehkä pettymään. Olihan se hyvää mutta ei niin hyvää! ;)

 

Rakas mummoni täytti 75-vuotta. Tottakai tekaisin hänelle kakun, kehuja se sai muilta, itse en taas tykännyt ollenkaan. Mikä siinä on että en ikinä ole tyytyväinen omiin leivoksiin yms? Aina löydän kaikesta vikoja.

 

 

Rakas tyttäreni on myös innostunut leipuri nykyään, tainnut liikaa olla äitinsä kanssa kotona ;) Ronja toiveesta ollaan siis leivottu sämpylöitä, kakkuja, muffinseja yms. Viimeksi tänään kysyi että voitiaisko jotain leipoa. Tuumasin että ei todellakaan! Leipominen on ihan kivaa puuhaa mutta valitettavasti tykkään myös syödä kaikkee hyvää joten plusmiinusnolla. Olisi mukavaa leipoa tytön kanssa kun se sitä niin kovasti toivoisi mutta mitäs me leivottais jota ei tarttis syödä? Huoh, ehkäpä mä jotain keksin.. Voihan sitä sämpylöitä leipoa, eihän ne niinkään herkkuja ole!? Eikä myöskään yhtä hyviä ;D

Katotaan nyt, neiti on on hetkellisesti ainakin unohtanut leipomisen ja toivottavasti ei heti muistakaan! Lauantaina lupasin että leivottais pullia, mut ei ollutkaan tarvittavia aineita, sit pitikin tehdä keksejä mutta ONNEKSI tuli vieraita niin ei keretty. Äsken kyllä kyseli että olisiko tänään mahdollista leipoa niitä pullia..

Meillä on siis ongelma! Tai ongelmaa ei olisi, jos mulla olisi itsekuria enkä söisi mitään mitä leivottaisi! Mutta en taida siihen pystyä.. Vai pitäiskö yrittää?